Vaellus Etnalla: polut, joita voit kävellä, ja missä tarvitset oppaan
Kyllä, Etnalla voi vaeltaa ilman opasta, ja osa tulivuoren parhaista kävelyistä on lyhyitä, merkittyjä ja ilmaisia. Etnan puisto ylläpitää numeroitujen polkujen verkostoa vuoren joka puolella, aina tunnin mittaisesta luontopolusta mäntymetsässä 34 km:n pituiseen ylärinteiden reittiin, jonka kulkemiseen menee kaksi tai kolme päivää. Omin päin et kuitenkaan voi mennä huippuvyöhykkeelle: eteläpuolella 2 920 metrin ja pohjoispuolella 2 990 metrin yläpuolella huippukraattereilla saa käydä vain pätevien oppaiden seurassa.
Tämä opas poimii tutustumisen arvoiset polut, kertoo kunkin puiston omat luvut (pituus, nousu, aika ja vaativuus) ja selittää, mihin kulkee raja omatoimisen ja opastetun kävelyn välillä.
Miten Etnan polkuverkosto toimii
Etnan puisto kuvailee polkujensa kulkevan enimmäkseen tuoreiden ja historiallisten laavavirtojen yli, metsien läpi, puurajan yläpuolisen paljaan maan poikki ja vanhojen viljelysten halki, ja kaltevuus vaihtelee usein. Tuo viimeinen kohta on tärkeämpi kuin miltä se kuulostaa. Polku, joka näyttää kartalla tasaiselta, voi muutaman sadan metrin matkalla ylittää irtonaista vulkaanista hiekkaa, teräväsärmäistä lohkarelaavaa ja yllättäviä lyhyitä nousuja.
Muutama nyrkkisääntö ennen kuin valitset kävelyn:
- Polut on numeroitu. Puisto käyttää 700-sarjan numeroita (737, 704, 723 ja niin edelleen), ja samat numerot näkyvät opasteissa ja puiston omilla polkusivuilla.
- Jokaisella polulla on vaativuusluokka. Puisto luokittelee ne matalasta (T) keskitason (E) ja keskitasoa vaativamman (E) kautta korkeaan (E tai EE). EE-luokkaan kannattaa suhtautua todella varovaisesti.
- Osa poluista on suljettu. Polut, jotka puisto merkitsee “ei käytössä”, ovat suljettuja yleisöltä, usein siksi, että laava tai eroosio on muuttanut maastoa.
- Kartat vanhenevat nopeasti. Toistuvat purkaukset muokkaavat maastoa jatkuvasti uusilla kartioilla ja laavakentillä, joten myynnissä olevat kartat voivat olla vanhentuneita. Tarkista puiston omat polkusivut ennen lähtöä.
Lyhyt vastaus: mikä kävely kenellekin
| Kävely | Puoli | Pituus | Nousu | Aika | Puiston luokitus |
|---|---|---|---|---|---|
| Silvestrin kraatterit | Etelä | Lyhyt lenkki pysäköintialueelta | Vähäinen | 20 minuuttia yläreunalle | Helppo polku alemmalle kraatterille |
| Monte Nero degli Zappini (782) | Lounas | 3 km:n lenkki | 130 m | 1 tunti | Matala (T) |
| Schiena dell’Asino (737) | Kaakko | 2,54 km | 600 m | 1–2 tuntia | Keskitaso (E) |
| Vuoden 2002 kraatterit (opastettu) | Pohjoinen | Noin 5 km | 300 m | 2,5–3 tuntia | Helppo tai keskitaso |
| Grotta dei Lamponi – Grotta del Gelo (726) | Luode | 3,35 km | 325 m | 2–3 tuntia | Korkea (EE) |
| Rifugio Citelli – Serracozzo (723) | Koillinen | 8 km | 1 080 m | 5–6 tuntia | Keskitasoa vaativampi (E) |
| Canalone della Montagnola (703) | Etelä | 4,7 km | 1 000 m | 2–3 tuntia | Keskitasoa vaativampi (E) |
| Pista Altomontana (701) | Länsi ja pohjoinen | 34 km | 500 m | 2–3 päivää | Keskitaso (E) |
Jos sinulla on vain puoli päivää eikä autoa, köysiradan vieressä olevat Silvestrin kraatterit ovat itsestään selvä valinta. Jos sinulla on auto ja muutama tunti, Schiena dell’Asino antaa suurimman näkymän pienimmällä vaivalla. Jos haluat kunnon päivän jalan, Serracozzo tai Canalone della Montagnola ovat vakavasti otettavat vaihtoehdot.
Silvestrin kraatterit: tulivuoren helpoin kävely
Silvestrin kraatterit ovat aivan Rifugio Sapienzan alueen vieressä SP92-tien yläpäässä, siellä missä eteläpuolen tie päättyy 1 910 metrissä. Ne syntyivät 9. heinäkuuta 1892 alkaneessa purkauksessa, kun maahan avautui halkeama ja sen varrelle kasvoi riviin viisi kartiota noin 1 800 ja 2 025 metrin välille. Paikalliset kutsuvat tällaista riviä nimellä “bottoniera”, nappirivi.
Pääkartioita on kaksi, noin 1 900 metrissä:
- Alemmalle kraatterille pääsee yleensä melko yksinkertaista polkua pitkin.
- Ylemmälle kraatterille joutuu kiipeämään vaativammin irtonaisessa vulkaanisessa maassa. 20 minuutin kävely vie sen reunalle.
SP92 kulkee kahden pääkartion välistä, joten voit kävellä suoraan pysäköintialueelta tai bussipysäkiltä. Lippua tai opasta ei tarvita. Kirkkaana päivänä näkymät ulottuvat Catanianlahdelle asti.
Tähän jää myös Cataniasta tuleva AST-bussi, joten useimmat autottomat päätyvät tekemään juuri tämän kävelyn. Bussi saapuu noin klo 10.15 ja lähtee Rifugio Sapienzalta takaisin klo 16.30, joten aikaa jää runsaasti kraattereille, ateriaan ja köysiradalle, jos haluat nousta korkeammalle.
Schiena dell’Asino: Valle del Boven reuna
Jos jokin Etnan kävely on ajomatkan arvoinen, se on tämä. Schiena dell’Asino, “aasin selkä”, on harjanne Valle del Boven reunalla, valtavan hevosenkengän muotoisen painanteen laidalla tulivuoren itäpuolella. Nimi tulee hiekkaisesta maasta, jonka muoto muistuttaa aasin selkää.
Kaksi tapaa kuvata sama kävely
Tälle kävelylle on kaksi eri lukusarjaa, ja ne kuvaavat eri asioita:
- Suosittu meno-paluukävely reunalle. Nicolosin matkailusivusto kuvailee sen yhteensä noin 5,5 km:n mittaiseksi, noin 3 tuntia edestakaisin, nousua noin 200 m. Se alkaa noin 1 850 metristä, nousee noin 2 025 metriin, ja hyvällä säällä ilman lunta se luokitellaan helpoksi tai keskitasoiseksi. Paluu tapahtuu samaa reittiä.
- Puiston koko polku 737. Puisto ilmoittaa sen pituudeksi 2,54 km, suurimmaksi nousuksi 600 m ja kestoksi 1–2 tuntia, luokka keskitaso (E). Se jatkuu reunalta ylöspäin Malerban muistokiven ohi 2 040 metrissä La Montagnolan huipulle, vuoden 1763 valtavalle kraatterille 2 648 metriin.
Useimmat kävijät tekevät ensimmäisen ja kääntyvät takaisin reunalla. Sieltä näkyy koko tulivuoren koillisrinne ja laakson jyrkät sisäseinämät.
Lähtöpaikalle pääseminen
Rifugio Sapienzalta puiston polku 704 suuntaa itään ylemmän ja alemman Silvestrin kraatterin ohi ja saapuu noin 1 km:n jälkeen risteykseen 1 832 metrissä. Tästä alkaa puomilla suljettu ajoura: se on Schiena dell’Asino. Ensimmäinen osuus nousee istutettujen mäntyjen läpi kivikkoisella pohjalla, ja kaltevuus voi ylittää 10 %, ennen kuin puut väistyvät hiekan ja vulkaanisen kiven tieltä.
Milloin ei kannata lähteä
Puisto sanoo tämän suoraan: älä kulje polkua 737 sumussa tai voimakkaissa myrskyissä, jotka heikentävät näkyvyyttä. La Montagnolaan iskee myös usein salama, ja juuri siksi siellä muodostuu fulguriitteja, onttoja lasimaisia kiviä. Jos iltapäivällä on kehittymässä myrsky, käänny takaisin ajoissa.
Monte Nero degli Zappini: helppo luontopolku
Polku 782 on lempeä vaihtoehto ja hyvä valinta perheille. Puisto ilmoittaa sen 3 km:n lenkiksi, suurin nousu 130 m, kesto noin tunti, luokka matala (T). Se oli Sisilian ensimmäinen luontopolku, rakennettu vuoden 1991 puolivälissä, ja se on yhä yksi puiston vilkkaimmista.
Se alkaa Monte Vetoren (1 823 m) länsipuolen tasanteelta, lyhyen matkan päästä Grande Albergo dell’Etnasta, Nicolosista ylös nousevan tien varrelta. Jo yhden tunnin aikana se näyttää suurimman osan siitä, mikä tekee Etnan alarinteistä kiinnostavia:
- vanhoja ja tuoreita laavakenttiä, muun muassa vuosien 1985–2001 virtoja;
- laavavirtojen luolia ja hornitoja, kaasuja purkavan laavan rakentamia pieniä savupiippuja;
- “tykinkuulakiviä”, puunrunkojen ympärille jähmettyneitä laavaholkkeja;
- suuria mäntyjä ja Nuova Gussonean kasvitieteellisen puutarhan, ennen kuin lenkki sulkeutuu lyhyttä tieosuutta pitkin.
Puisto suosittelee sitä keväällä ja syksyllä mieluummin kuin helteisenä kesänä tai talvella, jolloin äkilliset lumisateet ovat yleisiä. Sen varrella olevat luolat ovat Grotta Gussonea, joka on suljettu, ja Grotta di Santa Barbara. Lisää Etnan luolista kerrotaan laavaluolaoppaassamme.
Vuoden 2002 kraatterit: pohjoispuolen klassikkokävely
Pohjoispuolella lähes kaikki tekevät saman kävelyn: retken Piano Provenzanasta vuoden 2002 purkauksen kraattereille. Purkaus alkoi yöllä 26.–27. lokakuuta 2002 ja pyyhkäisi pois koko Piano Provenzanan matkailuaseman; nykyään sen kraatterit ovat pohjoispuolen käydyimpiä nähtävyyksiä.
Piano Provenzanasta järjestettävä opastettu versio on noin 5 km pitkä, nousua 300 m, korkein kohta 2 100 m, ja jalan kuluu 2,5–3 tuntia. Se kulkee hornitojen ohi ja nousee vuoden 2002 “bottonieran” kuonakartioille, joiden kraatterin reunaa pitkin kävellään. Liikennöitsijä ilmoittaa hinnaksi 30 € aikuisilta (12-vuotiaat ja vanhemmat) ja 25 € 5–11-vuotiailta lapsilta; kokoontumisajat ovat klo 10.00 tai 16.00 ja ryhmät 4–15 hengen kokoisia.
Pohjoispuolella ei ole köysirataa, joten tällainen kävely on hiihtokauden ulkopuolella tärkein syy mennä sinne. Piano Provenzana on noin 1 800 metrissä Linguaglossasta nousevan tien päässä; oppaamme miten Etnalle pääsee käsittelee ajomatkaa ja julkisen liikenteen puutetta.
Serracozzo: luola, halkeama ja näkymä Valle del Boveen
Koko päivän vaativaan kävelyyn koillispuolella Rifugio Citellistä lähtevä polku 723 on klassikko. Puisto ilmoittaa sen pituudeksi 8 km, suurimmaksi nousuksi 1 080 m ja kestoksi 5–6 tuntia, luokka keskitasoa vaativampi (E).
Erityisen siitä tekee se, kuinka paljon siihen mahtuu:
- Alku. Se alkaa oikealta vain 100 m ennen Rifugio Citelliä, 1 730 metrissä, ja nousee Etnan koivumetsien läpi.
- Luola. Noin 20 minuutin kuluttua saavut Grotta di Serracozzolle, joka syntyi halkeaman varrelle vuoden 1971 purkauksessa. Sisäänkäynti on pieni ja vaatii varovaisuutta, ja sisälle, noin 50 metrin matkalle, kannattaa mennä vain kypärän ja lampun kanssa.
- Näköalapaikka. Jyrkkä nousu vie sitten parvekkeelle Valle del Boven ylle 2 095 metriin, ja alapuolella magmajuonet erottuvat kuin muurit.
Hyväkuntoiset kävelijät voivat jatkaa 2 150 metristä Rocca della Vallelle (2 738 m) tai Pizzi Denerille (2 847 m), mutta Rocca della Vallen lähellä keskimääräinen kaltevuus lähestyy 50 %:a. Se osuus on vain kokeneille vuoristokävelijöille.
Grotta del Gelo: jääluolan kävely
Polku 726 on historiallinen reitti yhdelle Etnan erikoisuuksista: luolalle, jossa on jäätä ympäri vuoden. Grotta del Gelo sijaitsee 2 030 metrissä laajalla laavakentällä, joka syntyi kymmenen vuotta kestäneessä purkauksessa vuosina 1614–1624.
Puisto ilmoittaa polun pituudeksi 3,35 km, suurimmaksi nousuksi 325 m ja kestoksi 2–3 tuntia, ja luokittelee sen korkeaksi (EE). Sinne pääsee polkua, joka erkanee polulta 701 Passo dei Dammusilla 1 707 metrissä, ja se ylittää monenlaista laavaa ennen luolalle saapumista. Puiston mukaan paras aika tälle kävelylle on huhti–toukokuu.
Paikka on syrjäinen. Lähtöpaikalle pääseminen vaatii pitkän lähestymisen Pista Altomontanaa pitkin, ja maasto on karkeaa. Pidä sitä kokeneiden vaeltajien kävelynä tai mene oppaan kanssa.
Pitkät reitit: Altomontana ja Sentiero Italia
Kaksi puiston polkua on pikemminkin matkoja kuin kävelyjä:
- Polku 701, Pista Altomontana (Sentiero Italia). Se on 34 km pitkä, suurin nousu 500 m, kesto 2–3 päivää, luokka keskitaso (E). Se seuraa metsähallinnon ajouraa keskimäärin 1 750 metrin korkeudessa länsi- ja pohjoisrinteillä. Matkan varrella on useita metsätupia, jotka tarjoavat kävelijöille suojaa. Sitä voi kulkea kaikkina vuodenaikoina, mutta talvella lumi tai sumu nostavat vaativuutta, ja silloin siihen kannattaa lähteä vain kokeneiden ja hyvin varustautuneiden kävelijöiden.
- Polku 704, Piano Vetore – Piano dell’Acqua. Noin 14 km, suurin nousu 1 300 m, kesto päivä, luokka keskitasoa vaativampi (E). Se on se osa Sentiero Italiaa, joka kulkee Etnan eteläkylkeä pitkin Rifugio Sapienzan ja Silvestrin kraatterien ohi ja Valle del Boven reunaa myöten, ja se käyttää lyhyinä osuuksina yhteensä noin 2,5 km SP92-tietä.
Itäpuolella polku 724 kulkee 27 km Ballosta, Zafferana Etnean läheltä, Passo Dammusille, suurin nousu 1 350 m ja kesto 2–3 päivää. Noin 45 minuutin päässä lähtöpaikalta se ohittaa Ilice di Carrinun, rautatammen, jonka iäksi arvioidaan 800 vuotta. Pidemmällä reitti ohittaa Monti Sartoriuksen, kartiorivin, jonka vuoden 1865 laavavirrat synnyttivät.
Vakava laskeutuminen: Canalone della Montagnola
Polku 703 on huipulle vievän ajouran haara, joka laskeutuu Valle del Boveen. Puisto ilmoittaa sen pituudeksi 4,7 km, suurimmaksi nousuksi 1 000 m ja kestoksi 2–3 tuntia, luokka keskitasoa vaativampi (E). Se laskeutuu noin 800 m laakson pohjalle, noin 1 700 metriin, lähes puhdasta vulkaanista hiekkaa olevaa kurua pitkin.
Puiston kaksi varoitusta:
- Koska kuru on niin jyrkkä ja hiekkainen, reittiä on pidettävä yksisuuntaisena: sitä mennään alas, ei ylös.
- Talvella se voi olla jäinen ja vaarallinen ilman kunnollisia varusteita ja teknistä taitoa.
Tämä on kävely, joka kannattaa tehdä jonkun reitin tuntevan kanssa.
Huipulle vievä ajoura ja missä omatoiminen kävely loppuu
Polku 702 on huippukraattereille vievä ajoura. Se on hiekkatie, jota käyttävät erikoisluvilla varustetut maastoajoneuvot; se alkaa köysirata-aseman läheltä 1 910 metristä ja kiertää huippualueen noin 3 000 metrissä. Puisto ilmoittaa sen pituudeksi 24 km, suurimmaksi nousuksi 1 200 m ja kestoksi päivän, luokka korkea (E).
Puiston mukaan ajouraa voi kävellä omatoimisesti, kun tulivuoren toiminta on normaalia, mutta pääsyä säätelevät prefektuurin ja pormestarien määräykset, ja tulivuoren toiminnan mukaan määriteltyjen korkeuksien yläpuolella vaaditaan hyväksytty opas. Käytännössä raja on ollut selvä jo vuosia:
- Eteläpuoli: elokuusta 2010 lähtien määräykset ovat sulkeneet huippuvyöhykkeen 2 920 metristä ylöspäin, Torre del Filosofolta, kaikilta, jotka eivät ole oppaan kanssa.
- Pohjoispuoli: suljettu vyöhyke alkaa 2 990 metristä, Punta Luciasta.
- Vain valoisaan aikaan: siellä missä huippualueella saa kävellä ilman opasta, se on sallittua vain aamunkoitosta auringonlaskuun, eikä yöpyminen ole sallittua.
- Opastetut ryhmät: tulivuorioppaiden tiivistämien määräysten mukaan yhdellä oppaalla saa olla enintään 10 henkeä ja opastetulla vyöhykkeellä saa olla enintään 400 ihmistä päivässä.
Jos haluat nimenomaan huipulle, yksinkertaisin tapa on opastettu huippuvaellus, joka nousee ensin köysiradalla ja kävelee sitten kohti huippukraattereita, joiden korkeudeksi retket ilmoittavat noin 3 400 metriä (pyöreä luku, ei mitattu korkeus). Lyhyempi vaihtoehto on köysiradan ja 4x4:n paketti, joka päättyy opastettuun kävelyyn noin 3 000 metriin. Molemmat selitetään oppaassamme köysiradasta ja huippusäännöistä, ja voit vertailla ajankohtaisia vaihtoehtoja retkisivulla.
Mitä pukea päälle ja ottaa mukaan Etnan kävelylle
Etna on korkea vuori, vaikka ajaisit suurimman osan matkasta ylös. Väestönsuojeluviraston neuvo kävelijöille on lyhyt: pue tuulenpitävä takki ja lippalakki auringolta suojaksi ja ota mukaan vettä ja ruokaa. Lisää siihen:
- Kunnolliset kengät. Vulkaaninen hiekka ja lohkarelaava tuhoavat lenkkarit ja nyrjäyttävät nilkat. Pitävät vaelluskengät ovat vähimmäisvaatimus.
- Kerrokset. Korkealla voi olla kylmä kesälläkin. Suunnittele vaatetus huippua varten, älä pysäköintialuetta.
- Aurinkosuoja. Tumma maa, ohut ilma ja varjon puute tekevät auringosta voimakkaan.
- Otsalamppu. Hyödyllinen missä tahansa laavaluolassa ja välttämätön, jos kävely venyy.
- Ladattu puhelin. Kenttä on katkonainen, mutta hätätilanteessa soita numeroon 112, eurooppalaiseen hätänumeroon.
Oppaastamme milloin Etnalle kannattaa mennä ja mitä pukea päälle löytyy kattava pakkauslista vaihe vaiheelta.
Sää, pilvet ja itse tulivuori
Kaksi asiaa ratkaisee, onko kävely kyseisenä päivänä hyvä ajatus:
- Sää. Sumu ja myrskyt ovat suurin vaara Schiena dell’Asinon kaltaisessa avoimessa maastossa, ja pilviä kertyy usein iltapäivällä. Tarkista sen korkeuden ennuste, jolla kävelet, Etnan sääsivultamme, ja lähde liikkeelle aikaisin.
- Tulivuori. Osa Etnan ilmiöistä on täysin ennalta arvaamattomia ja äkillisiä, joten edes vihreällä hälytystasolla riski ei ole koskaan nolla. Tarkista ennen jokaista kävelyä korkealla viimeisimmät hälytykset ja määräykset, mieluiten jo edellisenä iltana.
Huonolla säällä tai voimakkaan tulivuoritoiminnan aikana opastettuja retkiä muutetaan tai ne perutaan turvallisuussyistä. Jos kävelet omatoimisesti, sovella samaa sääntöä itseesi.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko Etnan huipulle vaeltaa ilman opasta?
Ei voi. Huippuvyöhyke on suljettu omatoimisilta kävijöiltä eteläpuolella 2 920 metrin ja pohjoispuolella 2 990 metrin yläpuolella. Monia sen alapuolisia polkuja voit kävellä omin päin, mutta huippukraattereille tarvitset pätevän oppaan.
Mikä on Etnan helpoin kävely?
Silvestrin kraatterit Rifugio Sapienzan vieressä, missä alemmalle kraatterille pääsee melko yksinkertaista polkua pitkin. Monte Nero degli Zappini on helpoin varsinainen polku, 3 km:n lenkki, jossa nousua on 130 m.
Mikä on paras puolen päivän vaellus?
Schiena dell’Asino. Suosittua reittiä edestakaisin noin 3 tuntia, ja eteläpuolen paras näkymä: suoraan Valle del Boveen.
Onko vaeltaminen Etnalla vaarallista?
Merkityillä poluilla huippuvyöhykkeen alapuolella ja hyvällä säällä tärkeimmät riskit ovat samat kuin millä tahansa vuorella: sumu, kylmyys, irtonainen maa ja eksyminen. Tulivuori tuo lisäksi riskin, joka ei ole koskaan nolla, ja siksi huippualueelle mennään vain oppaan kanssa.